Sibeliuspuiston Minigolf

Historia

Unelmia sodanjälkeisessä Suomessa

Suomalaisen minigolfin tarina juontaa juurensa teekkarikylään ja olympiavuoteen 1952. Teknillinen korkeakoulu oli muuttanut pian sodan jälkeen Espooseen ja Otaniemen teekkarikylä juuri avattu. Teekkareiden yhteiskristillinen yhdistys Ristin Kilta halusi kylään myös oman kappelin, mutta varoja sen rakentamiseen ei ollut.

Eräs ristinkiltalainen, Eric Schalin, oli tutustunut minigolfiin Englannissa ja sai idean perustaa radan kappelin rahoittamiseksi. Suomen ensimmäinen minigolfrata nousikin teekkarivoimin Eläintarhantien varteen XV Olympia 1952 -toimikunnan tukemana, juuri olympialaisten edellä. Minigolfista tuli heti niin suosittua, että vielä samana vuonna Ristinkiltalaiset perustivat toisen radan Sibeliuksen puistoon, Mechelininkadun varrelle. Eläintarhantien radan paikalla on nykyisin Helsingin kaupunginteatteri, mutta Sibeliuspuiston minigolf on yhä edelleen käytössä ja on siis suomen vanhin yhä toiminnassa oleva minigolfrata. Parhaana toimintavuonna kävijöitä on ollut hivenen yli 50 000.

 

Teekkarihenkeä ja hyvää tahtoa

Teekkarit toteuttivat yhdessä unelmansa ja saivat kappelin rakennettua. Minigolf mahdollisti myös kappelin tulipalon jälkeisen uudelleenrakentamisen ja toi rahoituksen killan omalle toiminnalle. Sittemmin teekkarit halusivat laittaa hyvän kiertämään ja tuotto päätettiin ohjata kokonaan hyväntekeväisyyteen.

Ratoja on luonnollisesti jouduttu uusimaan vuosien varrella; esimmäiset radat olivat hiilimurskapintaisia, mutta nykyiset puurakenteiset radat ovat vuodelta 1992. Toiminta pyörii edelleen pitkälti teekkareiden talkoovoimin. Siten yli 60-vuotias ratamme on ikinuori ja ainutlaatuinen.

 

Tunnettua ja tunnustettua

Aikalaiskuvausta 50-luvun teekkaritoiminnasta ja radastamme löytyy myös Väinö Venton ohjelmasta Isänmaan toivon kultainen kirja II: Teekkareita ja teekkarihenkeä. Linkki Ylen elävään arkistoon.